 |
|||||||||||||||
|
Tarina ATK Seniorit Mukanetti ry:stä Mukanetilla on juuret Kuinka paljon voikaan yksi ihminen saada aikaan oivalluksellaan ja hyvällä tahdollaan. Sitä ei tiennyt vielä vuonna 1995 Heikki Pettiläkään, jota työväenopiston ATK opettajana harmitti kesäloman alkaessa koneiden jääminen pitkäksi aikaa "turhan pantiksi". Sattuipa Heikki lukemaan Time-lehdestä, että ikäihmiset ovat perustaneet klubeja ja sinkoilevat sähköpostia lapsenlapsilleen. No miksi ei meilläkin opetettaisi varttuneita aikuisia tietokoneen nautiskelijoiksi! Mistä koehenkilöt? Vanhathan käyvät MUMMON KAMMARISSA, joka nautti paikkakunnalla suurta luottamusta. Heikin aloitteesta Kammari laittoi lehteen ilmoituksen, jolla haettiin 10-15 ihmistä oppilaaksi. Mutta niitä ilmestyikin paikalle n. 90 ja infon jälkeen melkein kaikki halusivat saada oppia. Siitä alkoivat Heikin ilmaiset "Pelko pois" kurssit hänen perustamassaan omassa opistossa, ATK-opisto-HePissä. Syntyi oikein Heikin talli. Se kokoontui kerran kuussa MUMMON KAMMARISSA puimaan koneen ääressä koettuja ongelmia ja saamaan innostusta lisäopin hankkimiseen. Ne olivat ja ovat yhä edelleen "Pelko pois" iltoja. Heikki tosin kutsuu niitä "tule ja rutista" illoiksi. Joukko lisääntyi lisääntymistään. Kammarilla oli aika työ ottaa vastaan ja järjestellä kursseille ilmoittautumisia. Heikki alkoi silloin tällöin jutella, ettei tämä enää hoidu näillä voimilla vaan sitten kun kurssilaisia on tullut täyteen tuhat on perustettava yhdistys asioita hoitamaan. Hankkeen synty Maaliskuussa v.2000 tuli aika kypsäksi. Asialla olivat kaikista uskollisimmat Heikin oppilaista. Asiaa valmisteltiin pienessä työryhmässä ja maaliskuun 6. päivän iltana kokoonnuttiin yhdistyksen perustamiskokoukseen. Paikalla oli 46 asiasta innostunutta. Yksimielisesti päätettiin perustaa yhdistys, jonka tarkoituksena on edistää ikääntyvien henkilöiden valmiuksia hyödyntää tietotekniikkaa ja sukupolvien välistä tasa-arvoa tietotekniikan hallinnassa elämän kaikilla alueilla, myös silloin kun toimintakyky on rajoittunut. Yhdistys toimii myös tietotekniikan harrastajien yhdyssiteenä. Hallitus valittiin ja se alkoi nopeasti toimia. Sattui niin, että johtoon valittiin iältään melkein vanhimmat, Aira (77) puheenjohtajaksi ja Pentti (79) varapuheenjohtajaksi. Heikki oli tietysti tärkeänä asiantuntijana mukana. Rekisteröinti hoidettiin ja sitten alkoi rahojen etsiminen toimintaa varten. Heikki ei hylännyt lapsiaan. Kun ei ollut rahaa, hän piti edelleen ilmaisia kurssejaan Mukanetin nimissä. Suurena ja turvallisena apuna kaikessa alkutoiminnassa ja tiedotuksessa oli se, että synnyimme MUMMONKAMMARIN sylissä. Sillä oli myönteinen lataus ja uskottavuus. Oikealla asialla oikeaan aikaan Tampereella on hyvin myönteinen yhteistyön henki ja verkostuminen käy helposti, jos on tarpeellisella asialla. Sen sai myös Mukanetti kokea. Kun Oppiva Tampere-prosessin vetäjä, aikuiskoulutusvastaava Tytti Thuren sai Heikiltä tiedon hankkeesta, hän kutsui koolle niiden tahojen edustajat, jotka järjestävät ikäihmisillekin johdatusta tietoyhteiskuntaan. Niin kokoontuivat Tampereen kaupunginkirjaston, Kansan sivistystyön liiton, Opintotoiminnan keskusliiton, Tampereen työväenopiston, Ahjolan kansalaisopiston, Työttömien toiminta-keskuksen, Hervannan EU-ohjelman ja Länsi-Pirkanmaan koulutus-kuntayhtymän edustajat. Päätettiin perustaa verkosto, jonka vetäjänä Mukanetti toimii. Ensimmäinen tärkeä asia oli opetusministeriön ilmoittaman yhdistyksille jaettavan avustuksen anominen. Se päätettiin tehdä yhteisesti. Jo tässä yhteydessä esiteltiin Mukanetin "Tikapuut tietoyhteiskuntaan" kolmivuotinen projekti. Tikapuitten portaat ovat:
Projektia varten perustetaan toimisto, joka hallinnoi projektia, hoitaa talouden ja tiedottamisen sekä vastaanottaa kursseille ilmoittautumisen. Rahoituslähteinä käytetään julkisia avustuksia, liikemaailman tukijoita ja omarahoitusta. Projekti alkaa syksyllä 2000 ja jatkuu vuoden 2003 loppuun. Tällä verkostolla ja tällä ohjelmalla anottiin opetusministeriön tukirahaa. Sitten alkaa tapahtua Kun saimme tiedon, että tukirahaa saamme 15 000 mk olimme yksimielisiä siitä, että käytämme sen yhteisen tiedotteen tekemiseen. Tiesimme, että se hanke vaatii muutakin rahaa kuin tämän saamamme. Olimme tehneet anomuskeikkoja ja päässeet Tampereen Puhelinosakeyhtiön kummilapseksi. Se merkitsi apua puhelin- ja painatuskuluissa sekä vähän rahaa. Nyt saatoimme ajatella henkilön palkkaamista projektille. Syyskuun alusta saimme projektisihteerin joka onneksi on tuhattaituri, Eija-Riitta Kortesluoma, osittain Heikin koulima mediaopettaja, joka sopi kuin nakutettu senioreiden kanssa toimivaksi. Heikin opiston yhteydestä saimme toimistohuoneen ja sinne puhelin- ja sähköpostiyhteydet. Kotisivukin vähitellen laitettiin osoitteeseen www.mukanetti.net. Kuten arvata saattaa mukana on ollut paljon lahjoitusta ja ilmaista työtä. Oli mielenkiintoista kokea, miten tällainen hanke otetaan vastaan tiedotusvälineissä. Vastaanotto oli hyvin kiinnostunut ja suopea. Siihen vaikutti ainakin kaksi seikkaa: Vanhusten asioista puhuminen alkoi niihin aikoihin kaikkialla. Niihin aikoihin syntyi myös suuri suunnitelma saada Tampereesta tiennäyttäjä kansalaisten ja kaiken yrittämisen tietoyhteiskuntaan siirtymisessä. Pääsimme moneen lehteen ja Tampereen televisioon. Kun nykyisin kaikki asiat saavat julkisuutta vain sitomalla ne henkilöön, joutuivat Aira, Pentti ja Heikki asian siivellä julkkiksiksi. Mitä kaikkea mukavaa tapahtui kuin asian tueksi Hallitus ja muutkin mukanettiläiset olivat innostuneita ja myönteisiä. Soraääniä ei oikeastaan kuulunut. Oli joku sanonut ,että silloin oli mukavampaa kun pidettiin vain "Pelko pois" kursseja Heikin porukalla. Tällainen toiminnan laajeneminen ja monen tekijän mukanaolo alkoi jo "hirvittää". Mutta mitä tapahtuikaan "kaikessa hiljaisuudessa". Vanhat kurssitoverit Aira ja Pentti, tuo puheenjohtajapari, alkoivatkin kulkea käsikynkkää ja kun hallituksen kokouksia pidettiin Airan luona, tuli tarve saada muut lähtemään pois ennen Penttiä. Ja niinpä Pentin 80-vuotipäivänä heinäkuussa heistä tuli kihlapari. Moni kysyi löysittekö te toisenne netistä. Ei sentään, vaan netin vierestä. Sähköposti toimi lemmenpostina. Tälle asialle tuli "onnellinen loppu" lokakuun toinen päivä, kun kihlapari vihittiin sotainvalidien risteilyllä Itämerellä ja samaan aikaan oli koolla Mukanetin "Pelko pois" ilta Mummon Kammarissa ja joi hääkahvit. Nyt on vuosikokoukseen asti odotettava tässä tilanteessa, että yhdistyksessä on vähän perheyrityksen makua. Muutamat lehdet ovat innostuneet liittämään asiatiedotukseen juuri tämän romanssin, viimeksi Kompuutteri -lehti. Ilouutinen myös Mukanetille oli, että Heikki Pettilä valittiin syksyllä vuoden kesäyliopisto-opettajaksi. Siinä meni valinta oikeaan osoitteeseen. Mukavaa oli myös se, että ikäihmiset ottivat toimistomme "omakseen" alusta pitäen. Pulmana on vain se, ettei Eija-Riitta kerkiä vastata kaikkiin tukipyyntöihin ja neuvojen tarpeeseen. Mukavaksi ja kiinnostavaksi koimme myös sen, että opetusministeriö kutsui koolle kaikkien tukirahaa saaneiden edustajat Helsinkiin. Sinne lähtivät Aira ja Pentti. Muiden kokemuksista kuuleminen ja oman miettiminen niihin verrattuna olivat opiksi. Vähän samaan tapaan antoi uutta tietoa ja kokemusta kokous, jonka Sonera kutsui koolle kertomaan Suomessa aloitetuista ikäihmisten opetusprojekteista. Mukana oli Englannin ja Ruotsin edustajat omistaan kertomassa. Sielläkin Mukanettia edustivat Aira ja Heikki. Myöhemmin kansainvälistä tutkimusta varten koottiin Soneraan idearyhmä, jonka tehtävänä oli miettiä ikäihmisille soveltuvien tekniikan ihmeiden kehittämistä. Siellä oli Airan kanssa Olli. Yhteinen tiedotus Kun saimme projektisihteerin, alkoi tiedotteen teko. Päädyimme kansioon, jonka sisään kukin verkoston jäsen laittaa tiedotuslehtensä. Kannen pitäisi olla silmiinpistävä ja sisällöstä informoiva. Sitten haravoitiin tuttavat ja sukulaiset, jotka näitä asioita osaavat, jotta saataisiin ilmaiseksi tai ainakin halvalla apua. Mukanetin onnistuneen logon oli jo tehnyt lahjaksi Heikin vaimon poika. Graafikkopiireistä löysimme oivallisen "vanhan koulun" miehen kantta suunnittelemaan. Olisi ollut mukava olla salaa kuuntelemassa kun Eija-Riitta ja hän keskustelivat ja suunnittelivat asiaa. Eija-Riitta koko ajan ajattelee sen syntyvän tietokoneella ja graafikko vanhoilla luonnonmenetelmillä. Siinä oli vähän kielivaikeuksia. Ja lopulta naurua. Mutta niin vain kanteen tuli hyvä kuva tikapuista tiedon puuhun ja askelmina olivat tietokoneen näytöt. Kummilta saatiin ilmaista painoapua. Lopputulokseen olimme aivan tyytyväisiä. Kansiomme ilmestyi seniorimessuille 7.-8.10.2000 ja sen jälkeen sitä on jaettu tilaisuuksissa ja toimistossamme. Vuoden 2001 alussa sisälehdet uusittiin ajan tasalle. Saamamme tukiraha oli hyvä pohjakassa, jota täydensimme omilla konsteilla. Miten voi projektin toteutus vuoden 2001 alussa Syksystä 2000 alkaen on oltu kaikilla muilla askelmilla paitsi nettikahvilan ja tutkimuksen. Niistäkin on puhuttu. Rahan puute on ollut suurin huoli. Mutta taas olimme oikeaan aikaan asialla. Teimme kaupungille anomuksen vuoden 2001 budjettia varten. Samaan budjettiin kaupunki suunnitteli suuren eTampere projektin aloittamista ja teki sitä varten miljoonien kustannusarvion. Kävi niin onnellisesti, että Mukanetti tavallaan hyväksyttiin eTampereen toimijaksi ja saimme rahaa 200 000 mk vuodelle 2001. Eläköön! Nyt aloimme vastata koulutustarpeeseen. Kurssit on nyt suunniteltu maaliskuun loppuun asti jatkuvana Tampereen opistossa ja lisäksi Kangasalla ja Ylöjärvellä, koska kysyntä vain laajenee. Näissäkin paikoissa on Heikin opistot ja sillä tavalla meille turva. Kokemuksen kautta on päädytty 32 tunnin kursseihin siten, että ne pidetään 8 päivän aikana, 4+4 peräkkäisillä viikoilla. Aamupäivällä on eri ryhmä kuin iltapäivällä, molemmat 4 tuntia. Tämä tahti tuntuu sopivan senioreille. Pelko pois kurssit ja jatkona toimivat AHAA! kurssit ovat samanpituisia. Panimme rohkeasti rahan heti käyttöön, koska kurssijonotus on jatkuvaa. Kurssilaiselle Pelko pois kurssi maksaa 200 mk ja AHAA! kursii 300 mk. Hinnan ei haluta karkottavan pienituloisia eläkeläisiä. Kurssilaisten keski-ikä on ollut 60-65 vuotta ja koulutuspohja heterogeeninen. Mottona on "ATK on iloinen asia" ja "Voiko tämä olla näin helppoa!" Sanomme aina, että peruskurssilaisista jää 99 % koukkuun. Uskomme, että saamme raha-asiat edelleenkin järjestymään. Tosin raha-automaattiyhdistyksen kielteinen päätös oli meille pettymys. Yhdistyksen jäsenmäärä oli vuoden vaihteessa 383. Vuonna 2000 koulutettiin 408 senioria ja vuonna 2001 määrä on kaksinkertainen. Tiedotustilaisuuksia ja neuvontatoimintaa on järjestetty lisää. Esim. Mummon Kammarin koneen ääressä on jo kahtena päivänä neuvontaa ja lisää on tulossa esim. palvelutaloihin kunhan saamme vertaistutorkouluksen alkuun. Ensimmäinen kurssi yhdessä ikäihmisten yliopiston ja työväenopiston kanssa on vielä tänä keväänä. Haaveemme nettikahvilasta ei ole vielä toteutunut, mutta saattaa järjestyä ennen kuin vuosi on lopussa. Se on suunniteltu samaan paikkaan kuin toimistomme, kunhan tilat vapautuvat. Mitä olemme oppineet kaikesta tästä
Tampereella helmikuun 12.päivänä 2001 |
||||||||||||||
ATK Seniorit Mukanetti ry Sorinkatu 3 A, 33100 Tampere Puh. (03) 222 5798
s-posti: tikapuut(ät)mukanetti.net |
|||||||||||||||
