 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Perspektiivini
vertaistuutorina toimimiseen on vajaalta neljältä
vuodelta. Olen päässyt tuutoroimaan sekä
kursseilla että nettipisteissä ja huomannut
tämän vapaaehtoistyön ikätoverien
parissa varsin antoisaksi. Kiintoisia kanssavaeltajia on
riittänyt ja Mukanetti-yhteisöstä on tullut
tärkeä osa elämää.
Alusta asti Heikki Pettilän persoona vaikutti vahvasti. Hän piti tuutoriksi aikoville Ahaa pelko pois -kurssin, jonka aikana taitojen opetuksen ohessa saatiin vaivihkaa johdatus Mukanetin henkeen. Myöhemmin Heikki päivitti ja kartutti tuutorien tietoja jatkokursseilla.
Ei panikoida
Ylivertaista jatkokoulutusta oli myös tuutorointi Heikin Pelko pois -kursseilla. Niillä Heikin tapa opettaa ja kohdata ihmisiä lämmitti ja ihastutti. Myös tuutoria hän neuvoi hienotunteisesti. Muistan senkin, kun Heikki jonkun kurssipäivän illassa otti ritarillisesti huolekseen tuutorin velvollisuuden viedä roskapussi pihan pönttöön. Yllättynyttä tuutoria kohtasi iloinen virnistys lippalakin alta.
Opiskelun tuskaa ja oppimisen iloa
Heikki kannusti tuutoreita myös omaehtoiseen opiskeluun tietokoneen ajokortin hankkimiseksi. Ensin torjuin ajatuksen, eiköhän tässä pärjaisi vahemmälläkin. Mutta kuinkas kävi? Kun kevään 2004 tuutorikokouksessa kysyttiin halukkaita opintoryhmän perustamiseen, nostin käteni. Niinpä syksyllä syntyi Vaahtera-ryhmä. ja alkoi -ainakin omalta osaltani- hidas kapuaminen kohti päämäärää. Monenlaista on sittemmin koettu, puurtamista, takaiskuja ja onnistumista. Ryhmässä opiskelu on osoittautunut erinomaisen mieluisaksi ja on syventänyt jäsenten yhteishenkeä. Eija-Riitan tuki ja Mikaelin neuvot ovat rohkaisseet. Vielä viime keväänä Heikki jaksoi meitä kannustaa ja valmentaa Excel-kokeeseen niin viisaasti ja rauhallisesti, että jännitys häipyi.
Eteenpäin
Kuuman, kirkkaan kesän pimensi tieto Heikin kuolemasta. Kaipaus sävyttää Mukanetin syksyä. Mutta eteenpäin mennään. Heikin opisto on saanut jatkajan eikä tuutorointi katkea. Se into ja palo, jolla Heikki opasti ikä-ihmisiä tietotekniikan käyttäjiksi, tarttui hänen vaikutuspiirissään olleisiin ja kytee nyt voimavarana tuutorinkin työssä.
Anneli Luoma
Alusta asti Heikki Pettilän persoona vaikutti vahvasti. Hän piti tuutoriksi aikoville Ahaa pelko pois -kurssin, jonka aikana taitojen opetuksen ohessa saatiin vaivihkaa johdatus Mukanetin henkeen. Myöhemmin Heikki päivitti ja kartutti tuutorien tietoja jatkokursseilla.
Ei panikoida
Ylivertaista jatkokoulutusta oli myös tuutorointi Heikin Pelko pois -kursseilla. Niillä Heikin tapa opettaa ja kohdata ihmisiä lämmitti ja ihastutti. Myös tuutoria hän neuvoi hienotunteisesti. Muistan senkin, kun Heikki jonkun kurssipäivän illassa otti ritarillisesti huolekseen tuutorin velvollisuuden viedä roskapussi pihan pönttöön. Yllättynyttä tuutoria kohtasi iloinen virnistys lippalakin alta.
Opiskelun tuskaa ja oppimisen iloa
Heikki kannusti tuutoreita myös omaehtoiseen opiskeluun tietokoneen ajokortin hankkimiseksi. Ensin torjuin ajatuksen, eiköhän tässä pärjaisi vahemmälläkin. Mutta kuinkas kävi? Kun kevään 2004 tuutorikokouksessa kysyttiin halukkaita opintoryhmän perustamiseen, nostin käteni. Niinpä syksyllä syntyi Vaahtera-ryhmä. ja alkoi -ainakin omalta osaltani- hidas kapuaminen kohti päämäärää. Monenlaista on sittemmin koettu, puurtamista, takaiskuja ja onnistumista. Ryhmässä opiskelu on osoittautunut erinomaisen mieluisaksi ja on syventänyt jäsenten yhteishenkeä. Eija-Riitan tuki ja Mikaelin neuvot ovat rohkaisseet. Vielä viime keväänä Heikki jaksoi meitä kannustaa ja valmentaa Excel-kokeeseen niin viisaasti ja rauhallisesti, että jännitys häipyi.
Eteenpäin
Kuuman, kirkkaan kesän pimensi tieto Heikin kuolemasta. Kaipaus sävyttää Mukanetin syksyä. Mutta eteenpäin mennään. Heikin opisto on saanut jatkajan eikä tuutorointi katkea. Se into ja palo, jolla Heikki opasti ikä-ihmisiä tietotekniikan käyttäjiksi, tarttui hänen vaikutuspiirissään olleisiin ja kytee nyt voimavarana tuutorinkin työssä.
Anneli Luoma
© 2008Mukanetti