 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Heikki Pettilä, Mukanetin sielu, on poissa
| Hieman jälkeen juhannuksen korviin kantoi ääni uksen: Heikki Pettilä on pois! – Tottako se olla vois! Totta oli, sanottiin! Heikki on päässyt korkeuksiin taivaallisen rauhan maille, ihanille, riemukkaille! Alhaalle jäi surevia ystäviä, omaisia, paljon ikäihmisiä, Heikkiä kiittäviä. Mukanetti, kaikille tärkeä, oli syntyjään Pettilän järkeä. Hän ain halusi meitä auttaa antamansa taidon kautta. Opetti ilolla yksilöitä, opetti ryhmiä, ikääntyneitä. Kehitti tyylin sellaiseksi, joss oppi muuttuu myönteiseksi, ikäryhmälle sopivaksi kalloon tarttuvaksi. Merkittävä apurenki oli paikan hyvä henki. Heikki ol sitkeä uurastaja, ihmeellinen innostaja. Karkotti aloittelijan pelon tehden oikealla tavalla selon tietokone asioista, tallenteista, kansioista. Kevensi tilannetta huumorilla vielä niin, että jokainen hymyili siellä. Tarkkaan tiesi, miss meni raja: toimiva piti olla Mukanet-paja. Turhasta ei saanut kehua, palautteista tason tuli huomata. |
Ja palautteet kertoivat pelkkää
hyvää, tyytyväisyyttä, iloa syvää! ”Tyytyväinen oppilas”, sanoi Heikki, ”on ulospäin Mukanetin silmämeikki. Ystävilleen kertoo hän saamastaan opista ja Sorinkadun tietokoneshopista. Täten me saamme uutta väkeä nousemaan ylös Sorin mäkeä, tulemaan ehkä myös jäseniksi – tiedätte kyllä miksi!” Vertaistuutori-järjestelmä, sekin Heikin kehitelmä, auttoi opetustoimintaa niin, että edun siitä saa oppilas, tuutori, opettaja, eli koko toimiva Mukanet-paja. Heikki oli persoona, vahva, viisas auttaja. Miettinyt ei jaksamistaan, kun hän toteutti päivän listaa. Kävi tauolla tupakalla ulkona portaan alla. Kokeili kaikkia versioita käyttäen nuolinappuloita. Sanonut ei pahaa sanaa avatessaan opin hanaa! Huomioitsi joka ainoon rohkean ja kainon! Tänään me mukanettilaiset, me seniorimiehet ja –naiset olemme hiljaisia, tyhjä on Heikin sija. Kiitollinen on mieli, hyvin haikea kieli! Heikki Pettilän siunaustilaisuudessa 14.7.2006 muistoa kunnioittaen Antti Vehkalahti |
Takaisin
© 2008 Mukanetti