Opastuspisteeltä löytyi apua kirjan kirjoittamiseen

Pyysimme opastuspisteen asiakasta kertomaan omin sanoin, mikä hänet on tuonut digitukemme äärelle. Martti innostuikin kirjoittamaan kiehtovan kertomuksen omasta harrastuksestaan. Tekstin toimitti tälle nettisivulle Mukanetin koordinaattori Anu.

Kuka olet ja miten Mukanetti on auttanut sinua? 

Olen Martti Polvinen ja harrastan kirjoittamista. Omakustanteisen teoksen julkaiseminen vaatii paljon työtä ja osaamista, johon olen saanut apua Mukanetin opastuspisteeltä. Olen kirjoittanut esimerkiksi kirjat Kveenihiihdot (1987), Muistot Saariselältä tunturien takana 1956-2018 ja Martin polkua Pirkanmaalle (2023).

Miksi harrastat kirjoittamista?

En todellakaan aina tiedä, miksi kirjoitan. Toimintani on usein konemaista. Saatan avata tietokoneen ja selailla vanhoja tekstejä - sitten huomaankin kirjoittavani jotain muuta. Tunnustan silti, että aihe on voinut muhia aivoissani ennen esille pulpahtamista. Jo keskikoulussa kirjoittaminen sai vauhtia, kun opettaja luki kirjoituksiani luokan edessä. Sitten vanhempana minusta tuli insinööri, joka kirjoitti runoja. Työhöni tielaitoksessa kuului mm. erilaisten tekstien valmistelu, mistä on minulle koitunut hyötyä kirjallisten taitojeni kehittymiseksi. Vaikka valtio palkanmaksajana oli kitsas, sen etuna olivat vaativat työt ja 
hyvä koulutus. 

Motivoiko perhetaustasi kirjoittamiseen?

Isoisäni Antti Polvinen oli Haapajärvellä kunnan ensimmäisiä opettajia vuodesta 1885 alkaen. Sen ajan opettajat olivat sivistyksen esitaistelijoita, joita tarvittiin uusien yhdistyksien ja pankkien perustamiseksi köyhälle maaseudulle. Nähdäkseni isoisäni Antti oli hyvin edistyksellinen, kun hän koulutti lapsiaan niin pitkälle, kuin se opettajan palkalla oli mahdollista. Tietäen opettajan tulot uskon lapsien tarvinneen itselleen myös lisärahoitusta. Kesäaika antoikin siihen mahdollisuuksia. Pojista ainakin yksi valmistui dipl.insinööriksi ja toinen yliopistosta kaupalliselle alalle. Tosin opettajan tyttärillä oli hallussaan vain perustutkinto mutta koulutuksesta oli etua aviomarkkinoilla ja he menestyivät hyvin. Isäni oli lapsista nuorin, eikä hän ehtinyt tai halunnut mennä opiskelemaan kauaksi kotoaan - perusteita ei minulle kerrottu. Ilman tutkintoa hänestä tuli pienviljelijä ja pian köyhä perheen isä, kun meitä lapsia kertyi yhteensä seitsemän. Minulla vanhimpana lapsena oli mahdollisuus seurata läheltä varakkaampien sukulaisteni elämää. Yhteistä heille oli kohtuullinen kielitaito ja kulttuurin 
harrastaminen. Samalla itse sain heistä motivaation opiskella ja yrittää menestyä. 

Oletko opiskellut kirjoittamista?

Nuoruudessani Haapajärvellä ei ollut lukiota, joten opiskeluni ei edennyt keskikoulua pitemmälle. Myöhemmin minullekin aukeni koulu-ura teknillisellä alalla, kun itse olin ensin kerännyt varoja työelämästä. Haapajärven kirjastosta tuli opinahjoni, kun 10-vuotiaana sain kirjastokortin n 519. Lainauksia on nyt kertynyt yli 4000 ja ne ovat olleet pohja myös kirjoittajan taipaleelleni. Omia julkaisuja on kertynyt yli 7 kpl ja niihin liittyy myös runoteos. Omassa 90-vuotisjuhlassani sain palautetta menneen ajan toiminnasta ja olen tyytyväinen siihen käytetystä ajasta.

ATK Seniorit Mukanetti ry onnittelee Marttia hienosta työstä! Digitaitojen avulla nämäkin muistot ja kokemukset on saatu talteen kansien väliin.